Yömaastoretki - aaveleiri

Yada oli ehdottanut Liinulle leirille mukaan Kaapon, jykevän mutta sitäkin kiltimmän hollannintyöhevosen. Maastot ja vaellukset olivat ruunan alaa eikä se turhia hötkyillyt, vaikka pusikoissa olisikin viilettänyt pieniä vihreitä miehiä. Liinu piti hevosesta, sen persoonallisesta ja rauhallisesta luonteesta, joten hän oli yhtä mieltä Yadan kanssa.

Yömaastoretki meni heidän osaltaan oikein näppärästi. Kaapo oli selkeästi innostunut uusista maisemista, sillä se tallusteli menemään normaalia rivakammin, kuin mitä kotona. Myös uudet tuttavuudet saattoivat tehdä osansa, sillä jälkeen ei auttanut kavereista jäädä. Risut ja männynkävyt jäivät kavioiden alle, kun hevoset köpöttelivät metsässä eteenpäin kohti määränpäätä, laavua. Liinu nautti tilanteesta, hän ei ollut pitkään aikaan ollut maastossa, sillä tallilla töiden jälkeen ei jaksanut tehdä paljoa ylimääräistä. Yada oli kyllä ehdottanut hänelle muutaman kerran maastoa, mutta jokin oli aina tullut esteeksi.

Liinua ei jännittänyt pimeä metsä tai paikoittain hankalakulkuiset polut. Hän luotti varmajalkaiseen työhevoseen, ehkä hieman liikaakin, ainakin ohjastuntumasta päätellen jota ei oikeastaan ollut. Oli mielenkiintoista kuunnella öisessä metsässä kuuluvia ääniä ja yrittää eroja tummia varjoja toisistaan. Välillä kuului outoja rasahduksia, mitälie metsän eläimiä siellä nyt tähän aikaan yleensä vipelsikään. Tiheämmästä metsästä päästyään ryhmärämä vaihtoi vaihdetta ja he ottivat ravia, sekä lyhyen laukkapätkänkin. Liinu nauroi selässä, kun Kaapo tömisteli eteenpäin ryhdikkäänä ja energisenä. Kaapon ansiosta hevosten askellukset saattoivat kuulostaa enemmän etäältä lähestyvältä norsulaumalta, kuin hevosilta.

Tarina pohjautuu Whïtewood:n järjestämään aaveleiriin, johon Liinu on osallistunut.