Ranskalaista verta

Kevät oli tuloillaan tallille ja se merkitsi ainakin tallin omistajalle, Yadalle uusia tuulia. Talvi oli ollut melko pitkä ja raskas itse kullekin. Useammalle tallin rakkaalle kaviokkaalle, oli jouduttu sanomaan hyvästit kuluneen vuoden aikana. Ikä alkoi painamaan jo hevoslaumassa ja olihan se odotettavissa, että jossain kohti oli vain päästettävä irti. Yadalle tämä oli kuitenkin ollut vaikeaa, eläinrakas ihminen kun on. Onneksi ystävät olivat olleet tukemassa, ja nyt surkean talven jälkeen, alkoi aurinkokin lämmittämään pihapiiriä.

Kevät merkitsi myös tallille muutoksia ja esimerkiksi lisää lauman täytettä oli saatava ja pian. Yada ja Liinu olivatkin ahkerasti kierrelleet viimeisen kuukauden aikana hevosmarkkinoita, ja sopivia ehdokkaita oli sattunut vastaan useampikin. Uusien kaviokkaiden etsiminen oli tuottanut myös hieman vaikeuksia, ratsujen tuli olla melko nuoria mutta kuitenkin soveltua tallin toimintaan. Ja kaiken kukkuraksi Yada ei halunnut maksaa itseään kipeäksi uusista heinänverottajista.

Kauaakaan ei ehtinyt kulua, kun hevosten myyntipalstalla tuli vastaan ilmoitus hyväsukuisesta angloarabista. Yada ei meinannut saada silmiään irti sievästä tammasta, joka liikehti upealla tavalla arabien tapaan. Ei kuitenkaan pelkkä liike, jokin muukin tammassa sai tallin omistajan nappaamaan puhelimen äkkiä kouraansa ja soittamaan ilmoituksessa olleeseen numeroon. Yadan onnekseen tammalla ei ollut vielä paljoa muita kiinnostuneita, ja nainen sopikin tuota pikaa tapaamisen hevosen omistajan kanssa.