Kevättä ilmassa

"Nyt on kyllä jo kevättä ilmassa", Liinu tokaisi ja käänsi katseensa aurinkoon päin, joka lämmitti jo mukavasti hänen punaisia poskiaan.
 "Tuo on kyllä melko kliseinen lause, sen kun sanot niin parin tunnin päästä sataa jo räntää", naurahti Yada ja virnisti Liinulle.

Kaksikko nojaili tarhan aitoihin, ja katsoi tyytyväisiä hevosia heinäkasojen ympärillä. Talvi oli ollut Sinisimpukan tallilla melko pitkä ja raskas. Tallin omistaja Yada oli tyytyväinen, että se alkoi pikku hiljaa olla ohi, ja kevät teki tuloaan. Yadan isä oli joulun jälkeen sairastunut vakavasti ja menehtynyt pian saamansa diagnoosin jälkeen. Vaikka isää hän olikin tavannut vain muutamia kertoja vuodessa, oli tämän kuolema kova paikka. Isä oli ollut naiselle aina kovin rakas, ja tämän neuvoja hän oli aina kuunnellut. Nyt hänellä oli vain veli ja ystävät. Yada ei kuitenkaan antanut ikävien mietteiden nousta päähän, vaan tönäisi Liinua leikkimielisesti.
”Viimeinen tallissa keittää kahvit!" Yada huudahti ja lähti juoksuun.
"Ei tää oo reilua, sait etumatkaa", Liinu hämmentyi mutta lähti kuitenkin pinkomaan naisen perään.

Kaksikko oli juuri istahtanut tallituvan sohvalle, kun ovesta pamahti Mikael sisään tavaravuoren saattelemana. Mies oli silminnähden hengästynyt ja hiki virtasi ohimolla.
"Mä en enää ikinä suostu lähtemään mihinkään kilpailuihin Annen kanssa, jos se on aina tällaista", mies voihkaisi ja istui pöydän ääreen.
"Mitä nyt? Eiks teillä pitänyt olla kiva reissu Helsingissä? Anne ainakin laitto viestiä ihan innoissaan sieltä", Yada ihmetteli Mikaelin huonotuulisuutta.
”No joo, olihan HIHS hieno kokemus ja hepat käyttäyty oikein mallikkaasti, mutta Anne on niin juurtunut sen omiin tapoihin kisatilanteissa. Kattokaa nyt totakin tavaramäärää, kyllä mä oon aina pärjännyt paljon vähemmällä", Mikael vastasi tuohtuneena.
"Niin ja sitten kun ei ollu muita apukäsiä, niin mä jouduin oleen Annen juoksupoikana siellä. Joo never again, joku saa tulla ens kerralla kyllä jeesimään", Mikael vielä lisäsi.

Yada ja Liinu vaan nauroivat miehen kommenteille. He molemmat olivat arvanneet mitä Annen ja Mikaelin yhteisestä kilpailumatkasta oikein tulisi. Anne on vanhankansan ratsastaja ja pyörinyt Euroopassa mitä upeimmissa kouluratsastuspiireissä. Tietysti naisella on tarkat suunnitelmat matkalle, ja tavat millä hän on toiminut monien vuosien ajan. Mikael oli vain niin itsevarma, ja sanoi että he pärjäisivät kyllä kahdestaan. Se siitä kilpailureissusta, Mikael oli saanut haluamaansa kokemusta lisää isommilta areenoilta ja Anne päässyt pitkästä aikaq näyttämään taitonsa hieman isommalla kirkolla.