Huhtikuinen maasto

Päivän suunnitelmana on ratsastaa leppoisaan tahtiin Marjalantien ja Järvitien yhdistämä lenkki, jonka jälkeen halukkaat saavat tallin viereisellä pellolla mennä päästelemään enimpiä vauhteja pois hevosista. Lopuksi, kun hevoset on hoidettu pois menemme tallitupaan

Osallistuminen tapahtuu vapaamuotoisesti vieraskirjaan ja jos hevosjaoista on jotain epäselvyyksiä ne voi ilmoittaa samalla. Tapahtumasta tehdään tarina tarinakirjaan pohjatarinan avulla, joka ilmestyy sunnuntaina tähän alle. Jokainen tapahtumaan osallistunut saa kaappiinsa Equestrian Pro "WEGA" -malliset ihanat ratsastussukat. Chattiin voi ilmoittaa minkä väriset sukat haluaa!

Osallistujat
Yada - Muro
Ellen - Lissu KUITATTU
Stella - Milo
April - Kaapo KUITATTU

Pohjatarina

Aurinko pilkisteli sateisen yön jälkeen pilvien takaa ja päivästä näytti tulevan miltein täydellinen maastoa ajatellen. Kello näytti 11:sta ja näihin aikoihin oli maastoilijoiden kanssa sovittu, että tapaisimme tallipihalla. Pian hoitaja yksi toisensa perään saapui paikalle ja niin pääsimme hakemaan hevosia tarhasta.

Sillä välin, kun minä ja Ellen menimme hakemaan hevosia pihatosta Stella ja April olivat saaneet jo omat ratsunsa talliin harjausta varten. Minulle oli valikoitunut ratsuksi rauhallinen ja kokenut Muro, joka nautti pitkistä harjan vedoista ja lämpimästä kevätilmasta. Talliin laskeutui hiljaisuus, kun kaikki keskittyivät omiin hoidokkeihinsa ja niiden puunaamiseen. Minäkin nautin hetkestä ja olin iloinen, että talliin oli tullut uusien (ja vanhojen) hoitajien myötä taas eloa.

Kun kaikki olivat saaneet hevosensa varustettua talutimme ratsut pihalle selkään nousua varten. Muro katseli ympärilleen valpastuneena, sillä kovin usein se ei ollut aloittanut ratsastustuntia tallin edestä, pihamaalta. Jokaisen saatua hyvän mittaiset jalustimet jalkaan asetuimme jonoon. Minun ja Muron perääni tulivat Stella ja Milo, heidän peräänsä Ellen ja Lissu ja viimeiseksi perää pitämään jäi April ja Kaapo. Lähdimme rauhalliseen tahtiin ohittamaan oman taloni pihapiiriä ja siitä kohti Järvitietä.

Hevoset valpaistuivat nopeasti, kun suuntasimmekin maneesin tai kentän sijaan metsään. Murokin mennä touhotti eteenpäin välillä niinkin kovaa vauhtia, että minun piti ottaa ruunaa vähän väliä kiinni. Vilkuilin välillä taakseni ja en tainnut olla ainut, jolla oli hieman vaikeuksia pitää hevosia rauhallisessa vauhdissa.
- Yrittäkää nyt laukkapellolle asti malttaa odottaa, naurahdin maastoilijoille ja pyysin samalla Muron rauhalliseen raviin.

Hyvin sujuneen maastolenkin jälkeen edestä pilkisteli jo laukkapelto ja kaikki hevoset tuntuivat saaneensa jonkinmoisen lisäenergiapaukun. Murokin oli hetkeä aikaisemmin kävellyt vielä ihan rauhallisesti, mutta nyt herralla riitti taas virtaa. Takaani alkoi kuulua taas iloista puheensorinaa, kun hoitajat miettivät kuka ensimmäiseksi uskaltautuisi pellolle. Ensimmäisen mentyä pellon puolelle, muutkin tulivat perässä ja siitä hauskuus vasta alkoikin. Hevosilla näytti riittävän virtaa ja kukaan ei oikein tahtonut pysyä paikoillaan. Minä tyydyin Muron kanssa jäämään polun puolelle pientareelle seuraamaan hoitajien villejä laukkapätkiä ja Murokin näytti olevan ihan tyytyväinen tähän ratkaisuun, kun löysi pari virheää kortta heinikosta.

Laukkapellon jälkeen väsynyt, mutta onnellinen hoitajajoukko jalkautui tallin edessä ja siirtyi tallinpuolelle hoitamaan hevoset ulkoilukuntoon. Minäkin puunasin karvaisen Muron viimeisen päälle huolellisesti, jonka jälkeen veimme Ellenin kanssa kaksikon takaisin pihattoon. Hevosten hoidon jälkeen siirryimme taukotupaan nauttimaan mehusta ja voileivistä, jotka menivätkin kuin kuumille kiville. Juttua riitti äskeisestä maastoreissusta ja varsinkin laukkapellolle pääsystä. Maastoreissu oli ollut ihana! <3